Syksy

Istuin kuistilla kasaamassa itseäni.
Kesän väistyminen oli väistämätöntä.
Piti astua uuteen, avata ovi tuntemattomaan.
Olin jo oppinut jotakin rauhallisesta hengittämisestä.
Koskaan ei voi etukäteen tietää tulevia tapahtumia,
mutta tiesin hyötyväni
myönteisyydestä ja
terveestä välinpitämättömyydestä.


Rämmin läpi syksyn, enkä edes huomannut.