Pidän runosta vaikka en osaa tarkemmin määritellä miksi. Jos yritän sisälläni peilailla syntynyttä tunnelmaa, löydän vähän eri suuntiin meneviä aiheita, ensinnä lähes sääli sitä tyyppiä kohtaan, joka olosuhteiden pakosta joutuu tekemään jotakin, josta kokee vaivaantumsta tai syyllisyyttä toisen (ja/tai itsen) edessä. Vahvempana nousee kuitenkin itsepetoksen ja selittelyn kirpeä teema. Verenmaku suussa rynnivä voitonhalu ja kyynärpäätaktiikka on useinkin sitä itseään, yritetään sitä sitten selittää toiseksi tai ei. Tämän kaltaisia tuntemuksia tavoitan sisältäni runon resonointina.
Ok, tämä avaa runoon uuden näkökulman :)
Mielenkiintoista huomata (toisinaan huomaan myös omiin runoihin tulleista kommenteista) että runo voi hyvinkin vahvasti puhua lukijalleen jopa lukijan elämän vyyhtiä avaten, kaivattua ymmärryksen valoa kipeään asiaan tuoden, näkökulmasta ja tavalla että ei ole kirjoittajalla ollut mielessäkään. Ihmeellistä on runous juurikin siksi koska se puhuu tunteen kautta ja assosisaatioilla enemmän kuin älypohjaisilla hauki on kala.
Kommentit
Mielenkiintoista huomata (toisinaan huomaan myös omiin runoihin tulleista kommenteista) että runo voi hyvinkin vahvasti puhua lukijalleen jopa lukijan elämän vyyhtiä avaten, kaivattua ymmärryksen valoa kipeään asiaan tuoden, näkökulmasta ja tavalla että ei ole kirjoittajalla ollut mielessäkään. Ihmeellistä on runous juurikin siksi koska se puhuu tunteen kautta ja assosisaatioilla enemmän kuin älypohjaisilla hauki on kala.
Sivut