Lekalla

Tartun ovenkolkuttimeen.
Koputan ovea, koska se huutaa
minua astumaan sisään.
Korppi on jo levittänyt siipensä.
Se näkee tuhat yksityiskohtaa.
Mitä siitä, jos olenkin vahva,
entä jos en halua.
Jos olen oma itseni, se riittää,
tai sen on riitettävä ainakin itselleni, ja se
on kaikista kipein oppitunti.
Pintani jännite on vuosien kovan työn
tulos, se ei päästä enää virityksiä läpi,
olen kylmä, olen jäätä, olen neutraamo.
Elämän pyhyys on närkkijöiden plenderissä.
Olenko piilevä kyky vai luovutushenki?
Sisua riittää, vaikka seinien kaatamiseen,
mutta miksiköhän kaikki on hankittava leka kädessä?