Lahjaksi sinulle ja minulle

Minä mietin sinua.
Ajattelen, että ansaitsisit
vähintään oman
henkilökohtaisen fontin,
paremmat paristot kelloon,
salaisen soittoäänen,
näinä sähköautoaikoina
vähintäänkin voimalinja-auton tai
pelastustoimen johtoauton
ja pitkän kelan, että ylettää perille asti.
Sinulle kuuluu viritetty piano,
sellainen korvaan särähtämätön.
Ja nukkekodissa palaisi ikuiset valot.
Vessaa ei tarvitsisi siivota.
Taulujen paikkoja voisi vaihtaa ihan miten haluaa,
mille tuulelle sattuu.
Olet tärkeä, miten muuten sen sanoisin.
Tärkeä! Äläkä vänkytä aina vastaan!
Voin kirjoittaa sanoja pötköön ja pökäleeksi,
ne voi ymmärtää väärin oikein väärin oikein.
Joskus kaikki on oikein, oikein! 
Seitsemän oikein on mahdollista.

Kirjoittaisin runon, joka olisi oma, 
ihan oma.
Se tulisi lahjaksi sinulle ja minulle.