Karhulla on asiaa

Vesitasona isokoskelo
hipoo lammenpintaa
siipinensä,
enhän minä kuitenkaan sellaista voisi.
Vaan onha riemullista nähdä,
että se on palannut, en vain vielä
tiedä, toiko se tullessaan
morsianta.
Minun kuninkaallani on
piiitkät korvat tai ainakin ne ovat
kutikuti kutakuinkin hengessä mukana.

On oltava hievahtamatta.
Täällä on kuitenkin joku pöllö, joka
luulee liikoja itsestänsä.


Ei hätää. 

Kuningas mulkaisee sitä rumasti,
sanoo ikään kuin vihjailevasti, että karhulla on asiaa.