Meren rannalla kuljeskelen,
varpaani vedessä kastelen.
Lämmin tuuli kasvojani hyväilee,
silti kyyneleeni ovat jäätyneet.
Niityllä seassa villikukkasten,
hitaasti kävelen.
Käärme eteeni matelee,
päästä tyttörukan taivaaseen.
Selite:
Itseäni harmitta tuo loppu mutta se on nyt siinä :>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoitusvirheet pistävät liikaa silmään.
Tulee mieleen että tämä runo on kirjoitettu äkkiä,
hätiköiden. Mutta tämä on kyllä todella hieno teksti,
ei vain olisi noita kirjoitusvirheitä.
Enpä silti väitä, ettei itsellänikin niitä aika ajoin tulisi.
Matka--kaikilla jossain vaiheessa, joskus kolahtaa varvas kiveen mutta useimmiten vaan sukat kastuu. Ei liian kiirettä asemalle.
minusta loppu oli mahtava.
antoi aivan eri sävyn koko runolle.
pidin.