Kesällä puhkesit kukkaan,
syksyllä lakastuit.
Talvella hävisit kokonaan,
piiloon menit maan alle.
Keväällä heräsit,
mutta pysyit piilossasi.
Kesän koittaessa,
kukkaan jälleen puhkesit.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Personal-Jesus | ..:¨¨:.. | 23.9.2006 | 11 | Runo |
| Personal-Jesus | ~Matka~ | 3.7.2006 | 3 | Runo |
| Personal-Jesus | Minä | 1.7.2006 | 2 | Runo |
| Personal-Jesus | Ikuinen | 1.7.2006 | 4 | Runo |
| Personal-Jesus | Vuodenajat | 1.7.2006 | 4 | Runo |
| Personal-Jesus | Elämäni | 1.7.2006 | 3 | Runo |
| Personal-Jesus | Pakko päästää irti | 1.7.2006 | 6 | Runo |
| Personal-Jesus | Sielu | 29.6.2006 | 3 | Runo |
Kommentit
Tosi hyvä idea ja kiva runo. Mielestäni lopussa voisi olla jokin grande finaale, joku naseva lause, joka kokoaisi runon ja antaisi sille iskevän lopun, esim: Ensi syksynä poimin sinut maljakkoon!
Vuodenajat vaikuttavat tunnetiloihimme, kuten oivallisesti olet koskettavassa runossasi todennut!
On tää kiva!
Vuodenajat tekevät mieliimme paljon muutoksia:-)