Kamppailen
oman riittämättömyyteni kanssa.
Ylpeyteni rapisee,
kuin ikivanha rappaus eteläseinustalta.
Pikkuhiljaa,
murrat ja muokkaat
savesta uutta.
En ole ansainnut armahdustasi
ja sen vuoksi juuri,
ojennat rakastavat kätesi
ja nostat minut Isänsyliisi
hellästi,
kuin kalleimman aarteesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
