kammottava rakkausruno.

Alan kuulla harhoja, ajattelen vain sinua,
pelkään että petän itseäni,sinua myös.
En halua leikkiä tulella,polttaa sormiani,
en enää.

Miksi tästäkin tulee rakkausruno?

Jos huomenna emme olekaan enää me?
katsotko minua silti silmiin,puhutko minulle,
vaikka olisin polttanut kaiken,
tai ehkä vain sormeni ?

Rakkausrunot ovat kammottavia.

Olen aina vihannut kaikkea romanttista,
silti pesisin autosi kerran viikkoon,
itkisin silloin kun olet kipeä,
viikkaisin jopa alusvaatteesi.

Olen varmasti tullut hulluksi.

Mitä jos maailmamme eivät kohtaa huomenna,
jos kaikki oli vain harhaa,
hetken unelmaa,
kaunisteltua skeidaa?

itketkö sinä silloin?
Jos tämä onkin vain kammottava rakkausruno,
itketkö silloin ?