Huominen,samanlainen kuin tämäkin,eilistä en edes muista.
Riisuttuna oman vaativuuteni edessä,
olen sittenkin kuolevainen.
Menneisyys kahlitsee,
tuomitsee,
tukehduttaen nykyisyyden,
enkä tunne enää mitään.
En pysty itkemään,
liioin nauramaan tai tuntemaan,
sisäisesti kuollut alkaa muistuttaa enemmän minua.
Taipuneena itseni edessä,
maahan lannistettuna.
Enkä osaa armahtaa,
en edes itseäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi