Tarjosin sulle kättä auttavaa,
ja hetken kaikki hyvin meni vaan.
Mutta epäilys syttyi petturuudesta,
sääntöjeni rikkomisesta suuresta.
Sanoin ettei muita kämpilläni käydä saa,
yksinäsi siellä vain olla saat.
Mutta tausta ääniä kuulin kun soitit vain,
lopulta katsoin mitä tapahtuu web-kamerallain.
Eikä se ollut rikeistä edes suurimpii,
koska keräily rahat on hävinnyt tietämättömiin.
Siis päättyi lopulta luottamus viimeinenkin,
ja kamasi saat pakata mukaasi tietenkin.
Joka sääntöjeni mukaan ei elää voi,
niin etsiköön omansa ja menköön pois.
Koska rasittavaa on miettiä mikä odottaa,
kun töistä kotia kohti ruuhkassa jonottaa.
Ehkä olen liian lempeä luonteinen,
kun pahalta tuntuu kertoa totuuden.
Selite:
Aika rimmaamaton versio välillä, mutta ajatus on tärkein.
Inhoan tämmöisiä tilanteita...varsinkin vielä koska se on selvittämättä...
19.09.2006
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuttu tunne - tosi raivostuttavaa... tässä on ainesta =)
hyvin kirjotettu tällänen runo:) ja kyllähän se rimmaa. varmasti ärsyttävä tunne ja mukava vähän purkaa sitä tänne vaikka onkin inhottava asia.
ei ole kivaa semmoinen elämä että joutuu miettimään töistä tullessa että mitä kotona odottaa,hyvin olet riimityksellä saanut runon jossa ikävä asia on...
tykkään soinnuista, mutta miten olis rivitys?
Runosi on vahva ja kaunis. Kirjoitusasu on miellyttävä ja sen 'tarina' tuttu.
Pidän tästä.
Melko ahdistava runo. Ei ketään saisi nuin paljoa epäillä, kyllä ihmiselle pitää aina jättää murunen sitä omaa aikaa ja vapautta vaikka eläisi parisuhteessa.
Runossasi on kivat riimit, vaikka välillä onkin pientä töksähtelyä. Tosi kiva ku vedit niinki arkisen asian ku webkameran runoosi mukaan!