Istun yksin kalliolla, tuuli käy kasvoihin, meri soi korvissa, lokkikin jossain kaukana...on täysin erillaista ja yksinäistä, eristyksissä kaikesta kaukana muista, ei ystäviä. Katselen merelle, muistuttaa minua mielestäni, yhtä sekaisin ja ailahtelevan sekasotkuinen ja siltikin ihanalla tavalla rauhattomanoloisessa järjestyksessä. Meri pyöri ympärilläni, vaivuin ajatuksiini, olin vain minä, yksin minä kasvokkain valtaisan luonnonvoiman kanssa. Meri ympäröi minut nielaisten aaltoihinsa, en tuntenut enää tuskaa.
Selite:
Ihanaa kun joku arvostaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Meri tekee sitä. Kaikenkaikkiaan hyvin.. perus.. runo ollakseen merestä. Toisaalta runon nimi antaa aivan erilaisen kuvan itse sisällöstä. Taidan jättää toistamatta tässä enää itseäni.