Itkin taas pitkästä aikaa, tunsin sen, vain toiselle
poskelleni vierähti kyynel. Täynnä ajatuksia oli se
suuri ja painava, raskaasti valui kuin haavaa viiltäen
ajatuksiani samalla tavalla kuin silmääni kirvellen
ja vain toisesta silmästä vierähti se kyynel
tarkoittaenko sitä että yritin osittain kieltää
jotain mistä osa minua oli jo luovuttanut
vertaillen ajatuksieni motiiveja itkuun
tyhjyydestä syvältä sisimmistäni vuotaen
palanen kuollutta sielua, pisara mennyttä iloa
sirpale kadonneita haaveita, murunen sydäntä
ripaus kadonnutta halua, totisesti painava kyynel
ajatukseni raunioilla kyseenalaistan itseni
mietin mikä vika minussa on, olenko heikko?
syyllistän ja syyllistän ennen kuin tajuankaan
on toisella poskella jo suurempi kyynel
Kuinka sokea olinkaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti puettu sanoiksi ja kerrottu tuska. Kaunis ja elävä pala kirjallisuutta. Minusta todella kaunis.
Yllätyin kovin siitä, että osaat luoda näinkin kauniin angstista tekstiä. Joitakin ärsyttäviä kliseitä hyppi silmiin, isoja alkukirjaimia ja muita jäin kaipaamaan. Rivityksen pistäisin itse myös selkeämmäksi.