Lohikäärmeen liekit

Runoilija Moklobemidi

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.4.2012
Viimeksi paikalla: 25.9.2021 21:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
3.12.1988

Kirjoitan vaan ja ainoastaan siksi kun ei ole muutakaan tekemistä ;D
Generinen alatyyli ja väkisin revityt loppusoinnut sointuu kielen päällä vaan niin ihanasti ;P

Kiitos kommenteista!

 
 
Tyhjyys, kylmyys ja kyynisyys
Olivat juurtuneet elämääni
En tuntenut paloa, janoa enkä toivoa
Katseeni oli liekitön ja mitätön

Toivoin elämältä jotain johon en enää edes jaksanut omissa ajatuksissani uskoa

Kuljin, vaelsin, kärsin ja vajosin
Omiin lakanoihin kyyneliin niin kuiviin itseni kadotin

HAJOSIN!

Liekin sydämestäni kadotin
Itseni maahan makaamaan pudotin
Ihan turhaan pelastusta kuukausia odotin
Melkein kuolin.

Enkä ikinä saa varmaan tietää miksi?
Juuri oikeaan aikaan palasia aloin takas sydämessäni laittamaan
Paskavuodet vihdoin unohtamaan
Paskalla vaan ei tee suoraansanottuna paskaakaan

NOUSIN!

Aloin ajattelemaan
Kauemmas tähtiin kuroittamaan
Jos jostain löydän jotain kaunista ihanampaa
Joka saa sydämen taas tulta puskemaan

Tein kaiken mihin ikinä kykenin
Helvettiä vastaan taistelin
Peilikuvani hymyilemään käänsin
Pirut niskastani pois sydämelläni rakastin<3

LÖYSIN!!!

Sitä suurta kaunista, ja niin ihanaa
Siitä mistä saduissa, että tarinoissa kerrotaan
Minkä puolesta vastaan soditaan
Sen kenen kanssa haluat kaiken mitä haaveillaan
Yhdessä nukkumaan loputtoman onnellista unta..

Samaan hautaan.
cc-kaupallinen
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa, ei kannata ehkä liikaa ajatella kahta viimeistä sanaa <3 
 

Käyttäjän kaikki runot