Muuttuuko sielu?

Olen mokaillut mun elämässä, hetkissä eräissä.
Tapaturma-altis vai epäonninen?
Maan päällä elämä ei ole kovin kaksinen. Ajoittain adrealiinin, joskus endorfiininen.
Miksi taivas ei voi olla aina sininen?
Tumma ja sateinen, pistelevän rakeinen. Miksi taivas synkkenee talvea kohden?
Musta taivas paranee, kun kirkastuu ystävän kanssa kahden.

Inspiraation saaminen on lahja,
ei mikään lahonnut kahva - se on vahva. Olen löytänyt valoa ryömimällä risukasan alta,
Vaikeaa ollut välillä, silti tässä vaiheesa pysyy maassa jalka.

Taivaalla pyörii pilviä, tummia, eikä aurinko pahemmin valoa tuo, silti se uuden päivän tuo.

Ehkä tämä polku on minulle oikea,
eikä yhtä kallis kuin vuodesohva malllia Ikea.
Jos pitäisi nyt valita elämän suunta, se voi olla pientä tai suurta.
Kunhan vain pystyisin nauttimaan jokaisesta päivästä,
pitäisi kai aamulla itseään aamullla läpsäistä.

Elämä on komplikaatioita ja muuttujia täynnä,
byrokratia-paperivaltion ilmestymä
onko tämä se hyvinvointivaltion ilmentymä?