Asvaltti on taivaan kiimasta kostea,
tumma yö valojen pilkkoma.
Kadun reuna on tyhjä ihmisistä,
vaan silti joku kuiskii ajatuksia korviin,
saa sydämen pumppaamaan
tupakansavua mielikuviin ja
takin painumaan kylmänä hikiseen selkään.
Niin kuin sinä minuun,
me toisiimme.
Valokeilat pyyhkivät hiljaisuutta,
ja istuimet ovat pullollaan väsyneitä
ihmisiä, seassa juopuneita nauruja,
vihaisia katseita.
Mutta minä en huomaa,
sillä mietin vain miksi
en voinut silloin sanoa kaikkea
itkemättä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
