tähtitaivaan luona seison hiljaa kuuntelen aivan hiljaa luonto ei hiiskahda
olen yksin katson kauas metsänlaitaan törmää mun katseeni puiseen aitaan
mietin olenko koskaan tuolla käynyt näenkö unta mä
nyt en ole ennen tähän paikkaan törmännyt outo se on mutta jotenkin niin
turvallinen tuttu sitä tiedä en missä olen vaikka tavasta rukoilen ota minut
pois tulisin jo sinun luo elämä on valheita
täynnä pettymyksiä tyhmiä ihmisiä en jaksa enää elää minua masentaa nyt olen
elämääni kyllästynyt ja pettynyt pyydän ota minulta tuskat pois mutta kukaan
kuule mua ei huudan ääni menee kukaan sitä
kuule ei se mun lopun toivonkin vei
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
