Välillä tuntuu vaikka olet vierelläni, että olen yksin.
Ymmärrystä kaipaan. Olen aikaasi vailla.
Yritän aina ymmärtää sinua, sillä tiedän ettet tarkoita.
Vaikeaa on välillä sinua ymmärtää. Sieluasi piiloitat.
Emme puhu, vaikka pitäisi..
Kohta olemme taas kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.
Hymylläsi minut valloitat.
Selite:
Ystäväni purki minulle tänään sydäntään.. Tuli tälläinen mieleen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
haikean kaunista tekstiä, pidän :)
Hieno runo! Välillä vain ei tule puhuttua asioista, ei saa suutaan avauttua. Ehkä pelkää että toinen nauraa mutta se kuitenkin kannattaa puhua loppu peleissä. Muuten ne aiheuttavat padon sisällään ja silloin kaikki voi romahtaa. Hienosti kirjoitit vaikeastakin asiasta!
Hyvin kertovaa tekstiä.
Todella,pitäisi puhua enemmän.