Liian isoja sanoja

Kesäinen auringonvalo tulvii sisään ikkunasta
Se paljastaa kaiken ilmassa leijuvan pölyn
Seuraava sekunti muuttaa kaiken
Käännän katseeni
Huoneen toiselta puolelta minua katsovat maailman suloisimmat silmät
Jotain tapahtuu sydämessäni

Syksy repii lehdet puista
Viimeinen vuosi alkaa
Sanat, jotka haluaisin sanoa, jäävät päiväkirjan sivuille
Sade nakuttaa ikkunaa
"Sinun täytyy kertoa Hänelle", se sanoo
Laitan kädet korvilleni

Talvi tulee tähdiksi asvaltille
Tuolla Hän on, tien toisella puolella
Nyt on minun tilaisuuteni,
Mutta sanat ovat liian isoja
En saa niitä mahtumaan ulos suustani
Käännyn ja lähden pois

Suvivirren viimeiset sävelet kaikuvat salissa
Linnut visertävät ulkona
"Pian, aika loppuu!" linnut kirkuvat
"Sinä et ole mikään pelkuri. Sinä Pystyt siihen!"
Mutta minä olen pelkuri


Minä en pysty siihen


Suljen silmäni

Hän on poissa


Ainoa ääni, jonka kuulen, on sydämeni
"TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ!" sydän huutaa jokaisella lyönnillä


Tyhjyys täyttää huoneen