Pimeys kietoutuu ympärilleni.
Se piilottaa maailman syleilyynsä tehden siitä kiehtovan.
Tekisipä se minustakin kiehtovan...
Illan ensimmäiset tähdet työntävät valonsa pimeyteen.
Myös kuu luo helmenvalkoiset, kauniit säteensä yöhön.
Miksi minä en ole kaunis?
Tuuli kieputtaa maahan hypänneitä lumihiutaleita.
Ne sulavat päästessään perille.
Jokainen niistä on ainutlaatuinen.
Olenko minä ainutlaatuinen?
Kylmyys on riistänyt koivulta lehdet.
Se ojentelee siroja oksiaan ylläni.
Olisinpa minä siro...
Orava loikkii puusta toiseen.
Se nuuhkii öistä, raikasta ilmaa ja pujahtaa ketterästi pesäänsä.
Miksi minä olen niin kömpelö?
Miksi ihmisen pitää olla kaunis ollakseen suosittu?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo on kaunis ja löydän siitä itseni... :)
Kiitos arvostelustasi.. :)