Pusken mieleni laitaa härän tavoin
enkä voi silti sinua ymmärtää
kun heität itsesi lakoon polvillein
en silti uskalla lujempaa koskettaa
Sillä en halua olla se paholainen
joka rinnan ahjosi murtaa
Enkä halua olla se julma ääni
joka vääryyttään julistaa
Anna anteeksi kaikki tämä mielen paino
joka surutta askelta seuraa
Tiedä, polkuni vie läpi hämärän metsän
vaikka käyt valona vierelläin
Eikä käteni ole kuin rääsyinen lohtu
sinun polttavan voimasi alla
Mutta herään vielä, jos odotat vähän
ja puhallat hiillokseen
Selite:
Mutta jos vain sallit, se ei ole enää koskaan yksin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
