Sinä poltat minut loppuun
ja räjähdän
mahtavaksi supernovaksi
Imen kaiken rakkauden
tunteitteni tyhjiöön
ja hetken palan kirkkaammin kuin muut
Hetken tähdet kalpenevat rinnallani
ja olen ääretön
Sitten kun minua ei ole
ja nimeni on haikea kuiskaus
siinä äärettömyyden aineessa
joka kutoo tähtikarttoja
kuin seittiä
Ja kun välillämme on valovuosia
tyhjyyttä ja materiaa
synnyn jossain uudelleen
Riippumatta mistään
ajasta tai paikasta
Silloin olen jossain
minne valosi ei kanna
Mutta ehkä meistä vielä
heijastuu saman auringon säteet.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
