Kellot katselevat minua syyttävästi
Tuhlaan heidän aikaa
tekemättä mitään
näkemättä ketään
Tumppaan tupakan
sytytän toisen
Katto ylläni taivasta vasten
joka elää imien minusta voimaa
sisäänsä pimeään
Minä pelkään kylmää
Pelkään hämärää
Lopulta huoneessa ei ole enää elämää
En tuhlaa enää aikaa kenenkään
En enää hetkeäkään
Selite:
Päivistä parhaimmat eivät ole ne joina koen jonkin asteista pakkoa paeta tekstiin. Kerran itseasiassa mietinkin mistä johtuu että onnelliset ihmiset eivät kirjoita, eivätkä luo..?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ehkä kaunein teksti syntyy halusta (desire) saada jotakin. Kun sen saavuttaa, se onkin vain historiaa. Siitä kirjoittaminen saattaisin näyttää vain siirapilta.
Voimakkain teksti syntyy tuskasta (pain) jonkun puuttuessa. Kun sen saavuttaa, siinä ei olekaan mitään kirjoitettavaa, sillä tuska on hävinnyt.
Jostakin syystä tupakka on vertauskuva yksinäisyydelle paitsi Hectorin laulussa, jossa imetään piipusta taivaat.
Tämä on hieno runo ja herätti edellä esitetyt ajatukset.
Kiitos sanoistasi runollani.
Kyllä onnellinen ihminenkin kirjoittaa ja luo, mutta harvemmin niistä tulee niin karua,mielenkiintoista ja puhuttelevaa tekstiä että niitä sen kummemmin jää miettimään. ;)
Mietteliäs runosi,
..rupesipa tekemään mieleni tupakkaa.
älä viiti, mä olen onnellinen ihminen ja kirjoitan sekä luon :)
Pidän runostasi, maskuliinen ote henkii :)
Ehkä kaunein teksti syntyy halusta (desire) saada jotakin. Kun sen saavuttaa, se onkin vain historiaa. Siitä kirjoittaminen saattaisin näyttää vain siirapilta.
Voimakkain teksti syntyy tuskasta (pain) jonkun puuttuessa. Kun sen saavuttaa, siinä ei olekaan mitään kirjoitettavaa, sillä tuska on hävinnyt.
Jostakin syystä tupakka on vertauskuva yksinäisyydelle paitsi Hectorin laulussa, jossa imetään piipusta taivaat.
Tämä on hieno runo ja herätti edellä esitetyt ajatukset.
Kiitos sanoistasi runollani.
Kyllä onnellinen ihminenkin kirjoittaa ja luo, mutta harvemmin niistä tulee niin karua,mielenkiintoista ja puhuttelevaa tekstiä että niitä sen kummemmin jää miettimään. ;)
Mietteliäs runosi,
..rupesipa tekemään mieleni tupakkaa.
älä viiti, mä olen onnellinen ihminen ja kirjoitan sekä luon :)
Pidän runostasi, maskuliinen ote henkii :)