Liidän yllä taivaan
virtaan joessa
Katselen maata mustunutta
ja liikun hetken sen alla
Kuljen kuolematta
Näen sillat sortuneet
viimeisetin polttaneet
Mietin kasvoja
hiekkaan hautuneita
Hiekkaan, jossa ne itseensä henkeä puhaltaen
odottavat, veikkaan
Karjat mädäntyneet tien varsiin ja ojiin
Raadonsyöjien käsiin maallisensa jättäneet
henget odottamaan
syntymää seuraavaa
Rakastavaiset puihin kuin juurtuneet
vangeiksi maan
Kahlitsivatko he itsensä siihen
kera ketjujen ja lukkojen, mietin
Katson lähempää mitä heistä on jäljellä
ja pohdin, mistä he oikein olivat selvillä
Kantaneet eivät jalat päivään uuteen
Omani ei eliseen, heidän ikuisuuteen
Raskain mielin suljen television
Ei mitään uutta Auringon alla, ajattelen
Ei mitään uutta
Selite:
Raskaita sanoja nuoruudesta. Aikaa on näistäkin runoista.
Pitkät tekstit ovat vaikeita. Sudenkuoppia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
