istun ikkunalaudalle,
painan pääni kylmää lasia vasten,
katselen ulos.
mietin.
mietin meitä, sinua ja minua.
sitä millaista rakkautemme olisi,
jos saisimme tilaisuuden olla yhdessä,
niin lähekkäin.
nousen,
lähden ulos.
otan tupakan ja sytytän sen.
olet vielläkin ajatuksissani.
en saa mielestä sinua,
ehkä se olisi helpompaa,
kummallekkin jos voisin unohtaa, mutta en kykene siihen.
mieleeni palautuu,
miten hellästi kosketit mua,
kuinka hellästi painoit suudelman huulilleni.
Selite:
jeps jeps tää on siis tooosi wanhaa "tuotantoo"
aika p*sk* mut joo tarvitsi tääkin tänne lisätä =)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämän makuinen teos! Luot upeasti tunteen runollasi. se on realistinen ja upea kuvaus hetkestä. Kuin valokuva on runon tunne. Ihana runo!
Elämän makuinen teos! Luot upeasti tunteen runollasi. se on realistinen ja upea kuvaus hetkestä. Kuin valokuva on runon tunne. Ihana runo!