Pettynytkö, en ikinä
emme me puhu samoista tunteista
sinun lupauksesi ovat raivoa
vain heikko myöntää ja siihen en sorru
astut ovesta ennen ilmavirtaa
makaat selälläsi kanssani ja ilman
nälkäni ylittää monenlaisia rajoja
mutta sinuun se ei pysty
mitään en muuttaisi saati sinä
onko hurmioni todellisuudessa kylmyyden kaiku
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella koskettava, jännä muotoilu.
Vahvaa ja vaikuttavaa virtausta runosi sanoissa. Vaikkakaan ei täysin aukea (niin kuin ei kuulukaan, sillä valinnan-ja tulkinnanvapaus on sekä kirjoittajalla että lukijalla) ei se vie tämän runon tunnetta siitä, että vahva tunne tämän on synnyttänyt.
siis tää on aivan mahtava.
luin alun sun seuraavasta runosta
ja musta tuntuu et säkin oot mahtava.
Todella koskettava, jännä muotoilu.
Vahvaa ja vaikuttavaa virtausta runosi sanoissa. Vaikkakaan ei täysin aukea (niin kuin ei kuulukaan, sillä valinnan-ja tulkinnanvapaus on sekä kirjoittajalla että lukijalla) ei se vie tämän runon tunnetta siitä, että vahva tunne tämän on synnyttänyt.
siis tää on aivan mahtava.
luin alun sun seuraavasta runosta
ja musta tuntuu et säkin oot mahtava.