Pimeys

Katseessani oli vain pimeyttä.
En tiennyt mihin kuljin
kun silmistäni paistoi vain tyhjyys.
Tuntui kuin sydämeni olisi pumpannut pelkkää jäätä.
Olin hukassa.
Kuinka löytäisin takaisin sinne
mistä vain hämärä muistikuva vielä antaa toivoa paremmasta.
Sieltä missä olen turvassa.

Havahdun, kun katseeni havaitsee käteni erottuvan ympäristöstä.
Näen niiden liikkuvan.
Miten se on mahdollista.
Nostan katseeni ja näen kaukana vain pienen pisteen, jotain, mitä en enää ikinä voinut edes toivoa.
Vartaloni tuntee sykähdyksen.
Kuin sydämestäni olisi valtava jäälautta irronnut tuhansia vuosia paikoillaan olleesta massasta.
Sydämeni alkaa tuntemaan lämpöä.
Vartaloni tuntuu lämpenevän.
Alan hahmottaa ympäristöäni ja erotan edessäni hahmon. .
Menen lähemmäksi ja tunnen sydämeni sykkivän jo pelkkää lämpöä.
Silmäni ovat kirkkaat.
Näen sen mikä jossain kaukana, pienenä pisteenä, antoi minulle vain toivoa.
Tiedän sen.
Tunnen sen.
Näen sen.
Se olet sinä.
Rakastan sinua. <3