Sanani kuolevat ilmaan,
kompuroivat,
lopulta kaatuvat,
lakastuvat
epätoivoiset tekoni.
Annan itseni mennä
pidemmälle kuin koskaan
niin toivoin että tulisit.
Etkä tule.
Et herää.
Kauniisti
nousee aamumme
vajoaa yömme,
niin kauniisti
niin hiljaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tavattoman kaunis runo.
Melkein niiskutan täällä....
Hyvä runo
Koskettaa.
hyvin kirjoitettu hieno ja koskettava runosi
Kaunis runo.
Ihana. Tykkäsin.
Tavattoman kaunis runo.
Melkein niiskutan täällä....
Hyvä runo
Koskettaa.
hyvin kirjoitettu hieno ja koskettava runosi
Kaunis runo.
Ihana. Tykkäsin.