Katastrofi

Tyyni oli ilma ennen kuin tulit.
Pitkään oli rauhallista ennen sitä myrskyä
Pystyin kyllä haistamaan sen
leudostakin kesätuulesta;
nyt pitää olla varuillaan,
kohta on synkkää

Kohta jyrisee

Ilmestyit kuin tyhjästä, iskit salamana kirkkaalta taivaalta, muuttaen maailmani hetkeksi värilliseksi
Ollen itse sen kaiken keskipiste ja valon lähde
Hetken kaikki oli kauniimpaa kuin koskaan
Hetken näin kaiken niin kirkkaassa valossa
Se oli uskomattoman kaunista, niin loputtoman kaunista

Lähdit yhtä nopeasti kuin tulitkin, jättäen maailmani tuhotuksi. Sydämeni pysähtyi iskustasi, jätit jälkeesi pelkät rauniot. Kaikki oli palanut tuhkaksi ja värit olivat hävinneet, jos niitä koskaan oli edes ollutkaan
Ehkä sinun kauttasi kaikki vaan näytti kristallinkirkkaalta
Olin kriittisessä tilassa
Mutta olin turta

Sitten tuli sade
Satoi pitkään, se tuntui loputtomalta
Kyyneleet valuivat puroina viemäriin
Kaikki oli synkkää ja minä itkin

Satoi pitkään, mutta jossain vaiheessa huomasin miten sade oli enää satunnaista, pientä tihuttelua alun loputtomaan kaatosateeseen verrattuna
Enkä ollut kyyneleiltäni huomannut miten sade oli huuhtonut tuhkaa pois
Huomasin välillä hymyileväni
Ihan varovasti

Aikaa kului, ja sitten tuli se aamu kun sinä et ollutkaan ensimmäinen asia mielessäni
Enkä koko päivänä yrittänyt muistella miltä ihosi tuoksui
Se oli uuden elämäni ensimmäinen päivä

Sinä olit minun luonnonmullistukseni, minun katastrofini. Muutit kaiken, ja vaikka olin vakuuttunut ettei tällaisesta yksinkertaisesti voi selvitä, huomasin yhtenä aamuna seisovani taas omilla jaloillani

Vaikka jätit syvät jäljet sieluuni
ja vielä syvemmät sydämeeni
Vaikka veit minulta aivan kaiken, elämänhalua ja järkeä myöten

Minä selvisin.