Lokakuun kukat,
ne viimeiset, jäljellä.
Päivänkakkara,
puna-apila, eivät
ne vähällä luovuta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Lokakuun kukat,
ne viimeiset, jäljellä.
Päivänkakkara,
puna-apila, eivät
ne vähällä luovuta.
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
tulen-poika | Nimetön | 25.10.2013 | 1 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 28.1.2013 | 17 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 21.1.2013 | 7 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 19.12.2012 | 7 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 19.12.2012 | 1 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 3.12.2012 | 2 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 22.10.2012 | 18 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 15.10.2012 | 12 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 15.10.2012 | 4 | Runo |
tulen-poika | Nimetön | 27.9.2012 | 9 | Runo |
Kommentit
Eikä pelargoni, vaikka sitä on vaikeampi uskoa...
Ihastuttavaa viisautta!
Tankana hyvä ja puhutteleva.
hieno runo, ei se luonto niin vain luovuta...muuten minullakin vielä pelargonia ulkona kukkimassa hienosti!
Sitkeet sissit ;-)
Sumalaisessa maaperässä ne
kukoistavat, kuten runosikin.
Ja varmaa on, että keväällä heräävät kukkimaan taas...
Mahtava luontotanka!
Joo vielä muutama lupinikkii kukkii ja jopa pelto-orvokin näen hirvipassissa istuissain niittypellola.
Suloinen, tykkäsin kovin :)
Hyvä runo, luonnon kauneudesta ja sitkeydestä :)
Tää hyvä,
Sisukas
made in fiinlaaand..
Sitkeästi vielä nostavat päätään.
Minulla orvokit ja jokunen luonnonkukkakin.
Ihastuttava.