tapasi kuiskata sanoja
saa minut juovuksiin
viimeistä solua myöten
katseellasi saat tähdet pois radoiltaan
olet elämäni suurin humala:
yön yli kestävä
hyvänolontunne,
kunnes aamu tuo arvet mukanaan
mutta hämärän rajamailla
en välitä niistäkään
seuraavan päivän sumuisten ajatusten läpi
yksi kuitenkin on aina kirkkaampi kuin muut:
missä helvetissä on
itsesuojeluvaistoni
kun en voi lakata
haluamasta lisää?
Selite:
i knew what love was
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ou damn. rujon kaunista. Kaatuu niille samoille käsivarsille joille ei pitäisi. Olisinpa osannut sanoa asian kuten sinä sanoit.
Rakastuin tähän ihan täysillä.
Luen tätä vain uudestaan ja uudestaan. Tämä on ihan mielettömän hyvä.
"missä helvetissä on
itsesuojeluvaistoni"
ihana kohta.
Runosi etenee hyvin ja tempaisee mukaansa. Toiseksi viimeinen kappale on runosi parasta antia, ehkäpä juuri se tekee tästä niin hyvän.
Suosikkeihin menee sekä runosi että sinä! Pakko päästä myöhemmin lukemaan lisää runojasi.
Synttärionnittelut!
ensimmäisten lauseiden jälkeen, toivoin, että runo olisi hyvä...ja tattadaa, näin kävi ^^ joskus käheä kuiskutus on humalluttavampi kuin kaikki maailman viinit yhteensä. ja tosiaan, mihin se itsesuojeluvaisto aina häviää? sitä on tullut joskus mietittyä. äärimmäisen hienoa työtä :)
Upea Runo ja Aikamoinen Humala... siitä ei tosta vaan toivukaan... krapula voi olla myös sitten hirmuinen...
Vau. Tämä iski kovasti! Mielettömän koukuttava kerronta ja nerokkaat sanavalinnat. Minä tykkään ja lujaa.
erittäin hieno :)
samaistuin tähän aikas hyvin.
tätä runoa haluaa vain lukea uudelleen ja uudelleen...
huumaavan upea oli runosi :)