ei koskaan enää

kukaan
koskaan milloinkaan
ikinä

ei pääse
niin lähelle että
pystyisi minua vahingoittamaan

kuin jäätyvä merenlahti
kasvatan kuoren

jäisen kuoren
suojakseni

railoton, avannoton
tiivis kansi
suojaa tuulelta ja myrskyltä

kuin luodolle kasaantunut ahtojää
kuori suojaa
ei päästä etenemään
kuoreni sisälle, kallioille
lähellekkään

petoksen elkeet
kirpoavat kuin vesi linnun selästä

loukkaavat sanat ja teot
valuvat kuin kallion kylkeä alas virtaavat norot
kevät auringon lämmittäessä

luoto kuin minä pysyy kylmänä
helteisimmän päivänkään sitä lämmittämättä

sen on luonto opettanut
ja petolliset ihmiset