Ja voi kuinka meidän
(niin,meidän tosiaan!) sydämemme
löivätkään
öistä tähtibassoaan,
tuplana.
Havahdun nyt tajuamaan
,että se oli kuin
kolmen tunnin hakkuu.
Iskeydyimme toisiimme, rintakehän
alaisilla,
taaimmaisilla
Ajatuksilla
-Ei ääneen lausutuilla.
Siinä minulle todistusaineistoa.
En ole sinulle
Vain.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva, hyvin vahva ja vaikuttava teksti! UPEA! Tämä vasta sanataidetta! Oikea rakkausruno! Täynnä aistikkuutta ja vahvaa taontaa, jossa sydämen rytmi on se tärkein.
"Ja voi kuinka meidän
(niin,meidän tosiaan!) sydämemme
löivätkään
öistä tähtibassoaan,
tuplana."