Sinä raapustit nimesi
vieraskirjaan
Pidellen toisella kädellä kiinni
kahvikupistasi
Ja naurahtaen jollekkin
hyvätahtoisesti
Vieraat olivat tulleet iltapäivällä
kyläilemään
Nyt katulamput syttyivät
kohteliaasti
Ja te keräsitte itseänne
lähteäksenne
Heititte opeteltuja hymyjänne
Sidoitte kenhännauhoja
ruseteille
Tavoititte alkutalvea ja joulua
lokakuussa
Sinä heilautit kättäsi
tartuit
Kävelitte ulos
Vasta yöllä heräsin
tajuten
Sinä olit vasuri
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin. hyvin kuvailtu pätkä tällaisesta tilanteesta, tarkkaillen ulkopuolisena niitä, jotka ärsyttävän hyväntahtoisesti toivottavat jouluja ja uusiavuosia, tyhmiä tekohymyjään. mulla on usein ollut tällainen olo.
Hienosti kuvattu teennäisyyttä.
Mielenkiintoinen teksti.
Ironia on sen käsikirjoittaja. Runominä kaikessa ulkopuolisuudessaan katselee noita muita miusta hiukan pilkkaavalla äänensävyllä. Huomaan asettuvani noiden muiden sijaan ~ja toivovan, että he olisivat aitoja. Että nuo naurut, hymyt ja kädenheilautukset olisivat aitoja.
Ehkä runominän kuvakulma on parempi ja hän tietää tarkemmin. Mutta vahvasti vaikuttava on tämä runo. Jännä tuo lopetuskin.
tykkäsin. hyvin kuvailtu pätkä tällaisesta tilanteesta, tarkkaillen ulkopuolisena niitä, jotka ärsyttävän hyväntahtoisesti toivottavat jouluja ja uusiavuosia, tyhmiä tekohymyjään. mulla on usein ollut tällainen olo.
Hienosti kuvattu teennäisyyttä.
Mielenkiintoinen teksti.
Ironia on sen käsikirjoittaja. Runominä kaikessa ulkopuolisuudessaan katselee noita muita miusta hiukan pilkkaavalla äänensävyllä. Huomaan asettuvani noiden muiden sijaan ~ja toivovan, että he olisivat aitoja. Että nuo naurut, hymyt ja kädenheilautukset olisivat aitoja.
Ehkä runominän kuvakulma on parempi ja hän tietää tarkemmin. Mutta vahvasti vaikuttava on tämä runo. Jännä tuo lopetuskin.