Joutsenten valkeat vasket
soittavat preludin marraskuulle
Tulen takana kuurainen jänkä
kuin savun laveeraama akvarelli
Menin metsään suremaan
En enää edes osannut
Etsin aavelentoa tienvarsilta
ja riekonsulkia sammaleelta
Yritimme eksyä sinne
Kadota kuukkelinhuudoiksi
Siellä sinun kuuranvalkea tukkasi
oli tuulen taittamaa tupasvillaa
Isä, kun olet joutanut
korpiksi kelonoksalle
ukkoteereksi aavan ulapalle
Minun siipeni kantavat kyllä
Vaikka vielä kylmä käy kainaloihin,
etkä odota ojapaikoissa
Kerran näissä kairoissa jälkiini astuu
poikani, jolla on poskipääsi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti kirjoitettu.
Hieno, kaunis ja ihania vertauksia!
Upeaa sanataidetta. Yhtenäistä kompuroimatta etenee kirkkain katsein ja huipennus lopussa, vain harvat tekstit ovat koskettaneet selkäpiihin. Tässä tunsin suosikin.