Tiputtaudun alas parvekkeelta
hukun keltaiseen kukkamereen
pöly tarttuu kiinni kurkkuun.
Tuhannet perhoset säikähtävät
lentävät silmiin
nenään
suuhun
korviin.
Olen ruokaa.
Olen vain ruokaa,
kukka joka kasvoi liikaa
eikä minussa ole enää
kuin tämä viimeinen pisara mettä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno ja omaperäinen runo