Yksinäisyys

Runoilija Mikulius

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.2.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Yksin nyt yksin taas jään,
eikö tää tuska lopu koskaan,
kauanko joudun kärsimään,
kauanko kestää katseita,
joissa vain vihaa nään,
kauanko etsiä lohtua,
kauanko täytyy kestää,
ennenkuin sen rakkaani löydän,
tiedän että se olet sinä,
tiedän että olen löytänyt sen sinusta,
kunpa vain saisin sinut tajuamaan sen,
niin loppuis tää tuska,
tää ikuinen valitus,
kaikki murheet unohtuis,
jos sut syliin saisin ottaa.

Selite: 
jotain uutta taas tosin ei yhtä hyvä kun aiemmat, ei tullut samalla tavalla suoraan sydämestä
Kategoria: 
 

Kommentit

Kauniilla tavalla purat runossasi tunteita vaikeita. Tunteet runosta voi aistia.
Tämä on ihana.

Juuh se on tuo rakkauden tuska niin loputtoman tuntuista ja kun yhden kanssa loppuu niin toisen kanssa alkaa, sitahan se on se elama.

Tosi ihana :) menin ihan sanattomaksi...

Joo, kyllä tmä on hyvä, ja saa ajattelemaan, mutta joko sulla on tyyli muuttunut, tai "ei tullut niin suoraan sydämestä" niinkuin itse sanoit. Tämä on hyvä.

 

Käyttäjän kaikki runot