Joku jätti
minuun jäljen.
Unohduksiin.
Kulkemaan mukana
myrskyissä ja tyvenissä.
Rakensi minua.
Tullakseen todeksi.
Ollakseen aina minussa.
Miten paljon minä pelkäisin,
jos mikään ei olisi tuttua?
Jos ei olisi jälkiä?
Selite:
Huomasin, miten paljon kaikki kerran voimakkaasti koettu rakentaa meitä yhä... aina.. lopun elämääni. Ja olin onnellinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
