Nimetön

Tämä viimeinen henkäys
hiljainen hampaiden välistä
vedetty rahiseva
kuin kuivuneet lehdet tuulessa

Se on täynnä tämän
menneen kesän tuoksuja

Sen muistot ovat riipiviä
vihlovia palasia
surusta
toivosta
ehkä rakkaudestakin

Nyt on kulunut jo niin paljon
aikaa että on turha enää kääntyä
takaisin menneeseen

On parempi katsoa eteenpäin
huomisen kiilto ajatuksissa
ja tyhjyys sydämessä.