Nimetön

Sinulla on ruskea tukka
ja ruudullinen pyjama

kello huutaa,
ikkunat helkkyvät

minä kuulen vain
surinaa pääni sisältä

Olen väsynyt,
katson valon leikkiä
ripsiäsi pitkin

katson vanhoja valokuvia
albumista ja nauran

olet niissä niinkuin nytkin
lähellä mutta kaukana

Piirrän sormellani kuvioita kattoon
piilotan kirjaimeni katseeltasi

Miten kauas menenkään,
aina löydän tieni tänne takaisin

Tämä on sydämeni koti
vaikka siihen sattuisikin.