Hätä ja valitus meitä ympäröivät.
Lasten nauru vaikenee,
raiskatut vaipuvat ja maan kuori
repeilee syviin viillettyihin,
verta vuotaviin haavoihin.
Maa itkee, itkee.
Kurottaudun kärsivien puoleen,
työnnän juureni syvemmälle maahan
saadakseni voimaa ja rohkeutta.
Itken voimattomuuttani
kykenemättömänä toimintaan.
Kuin pelokas eläin huudan
avuttomuuttani maailmalle,
takertuen lujemmin
juurillani maahan.
Äiti maa on kasvualustani,
tukeni ja tuomitsijani.
Älä jätä minua yksin.
Älä anna maailman hädän
minua lannistaa.
Haluaisin niin kovasti
olla vahva ja tukeva mänty,
jonka oksilla linnut levähtävät
ja oravat nakertelevat käpyjään.
Selite:
Me emme aina ole niin vahvoja kuin haluaisimme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
