Puhalsin kyyneleen poskeltasi
hiljaa, hellien, varovasti-
tyynnytin itkusi pienen ja suuren
tekisin sitä läpi ikuisuuden.
Sydämeni, vain sinulle annoin
kun vatsani lämmössä sua kannoin
kun ensi kertaa silmiisi katsoin
nauroin onnesta, kipein vatsoin
Kuinka kaunis lapsi, minun omani hän
hän näytti minulle kasvot elämän
naurussaan kevään purot ilakoi
ilossaan viattomuus kauniisti soi
kuinka sydämeeni koskeekaan
kun unohdun ajattelemaan
että olet lainassa vain
poikani, rakkaimpain.
Selite:
Kun minusta tuli äiti...Sanoinkuvaamaton onni, mutta aina voi yrittää kertoa! :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloisen kaunista äidinrakkautta! Todellakin, sitä pakahduttavaa tunnetta on niin vaikea kuvata koskaan loppuun asti ja ehkä niin pitääkin olla. Riittää, kun näyttää sen rakkautensa teoin!