Sanot että kaipaat,
toisinaan taas et
kumpaan sitä nyt uskoa,
kun ei totuutta tunnu myöntävän,
edes hän itselleen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Lumikukka
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.9.2010
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Naamioitu totuus
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Lumikukka | Olet poissa | 19.2.2014 | 0 | Runo |
| Lumikukka | Paniikin irvikuva | 28.1.2012 | 1 | Runo |
| Lumikukka | Tahdon | 28.1.2012 | 1 | Runo |
| Lumikukka | Äiti | 12.5.2011 | 2 | Runo |
| Lumikukka | Yön tuska | 5.12.2010 | 8 | Runo |
| Lumikukka | Kaipauksen kyyneleet | 18.10.2010 | 6 | Runo |
| Lumikukka | Naamioitu totuus | 9.10.2010 | 3 | Runo |
| Lumikukka | Odotus | 9.10.2010 | 2 | Runo |
| Lumikukka | Kuivaushuone | 9.10.2010 | 0 | Runo |
| Lumikukka | Paniikkihäiriö | 4.10.2010 | 3 | Runo |
Kommentit
Ah. Kuinka hienosti puet sanoiksi sen mitä tunnet, ihmettelet. Itse osaan tähän samaistua.
Hieno runo,
ehkä saat aikanaan selville,
mitä hänen päässään liikkuu.
Kiintymys on vaikea ilmaista, jos toinen ei siihen rohkaise/ ilmaise sitä itse. Vastakaiun pelon puute on ihmeellinen este....Ken uskaltaa ensin, on rohkea. Hienosti pohdit asiaa.