Minä toimin vihan pohjalta
- raivosta siitä, että asioita tehdään
väärin.
Minun polttoaineeni oli suuttumus,
polttoaineeni olivat pahat teot ja kuvitellut
pahat ihmiset joissa ei ollut
yhtään mitään hyvää.
Viha kuluttaa äkkiä loppuun;
polttaa sisältä päin.
Ja entä sitten kun on rikki ja väsynyt
ja haluaisikin vain nojata seinään ja hetken
vain olla?
Ja silloin tulee ajatelleeksi, että kenties
olisi helpompaa rakastaa
- olisi parempi rakastaa.
Saada voimansa rakkaudesta,
kaikkia kohtaan,
toivosta, että kaikki on joskus hyvin.
Sillä eikö se ole kestävämpää,
voima, joka ei kuluta,
voima jonka edellytys ei ole
kärsimys.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viisaita ajatuksia!