Makaan ruohikolla, katson taivaaseen. Mietin, olenko täällä vai siellä?
Neilikka tuoksuu huumavalta, karmiinipunainen.
Kuulen lasten äänet. Minun lapset.
Elämänlanka ei katkea minun lähdön jälkeen. Neljä lankakerä, jotka jäävät punomaan minunkin jälkeen elämän kirjavaa mattoa, jossa on myös minun kuvio.
Olen rauhallinen, en pelkää mitään...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo
maistuu elamalle
Toisinaan todellakin mietityttää, olako, vai eikö olla.
hyvä teksti kaikin puolin, ajatusta ja lämpöä. tekstin esilleasettelu olisi voinut olla parempi, hieman enemmän enter-nappulaa ja teksti olisi rytmittynyt luettavammaksi, mutta tämä nyt on tällaista pientä viilaamista vain.