Kaunein joenneito Elviira

Runoilija Insa

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.1.2006
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 6:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
9.8.1991

 
edessäni levoton ruskea virta
ja sen houkutukset

koski hieroo kallioita
kysyy, tahdonko minäkin

   tjaa

alhaalla suvannossa
leveäharteiset joenneidot
    tai miksi itsensä määrittelevätkään
vilkuttavat
huutavat matalalla äänellään
juhuu

minä vilkutan takaisin

kaunein joenneito Elviira
tahtoo antaa käsisuudelman
ja niin hän kaappaa minut
vahvoille käsivarsilleen

    vesi soittelee koskea
    suru silittää mun poskea
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Miten tähän sanoisin... kohtalokkaan kaunis runo - eiku upee runo =)
Kaunis taianomainen runo, jossa paljon jää lukijan pääteltäväksi, mutta hienolla tavalla. Surumielinen runo, joka pitää lukea uudelleen. Kiitos :)
Ei kannata surra liian kauan mitään, aina tulee uusi aamu.
Runosi koskettaa syvältä. Olemme kuten kivet vuolaassa virrassa. Hiljalleen särmät hioutuvat pois.
 

Käyttäjän kaikki runot