Nimetön

Runoilija Tuhkapensas

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 13.1.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tuhkana taivaalta sataa
pensaana versoo
kunnes taas palavana
vain juuret huokaa
 
Eivät sinun hiuksesi ole valosta kudottua seittiä
eikä minun sydämeni puhdasta hyvyyttä
- pelkkää tähtien järjestäytynyttä pölyä,
eläimen vaistoa

Ja vain silmänräpäys
eikä elämä enää syki meissä

Sillä
me leijumme vain hetkisen
tässä mitä oudoimmassa
avaruuden kehdossa

kuitenkin

pyristellen kohti ikuisuutta

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

" Ja vain silmänräpäys
eikä elämä enää syki meissä "

oih. En kylläkään tiedä onko oikeutettua poimia tästä loisteliaasta kokonaisuudesta mitään erilleen, ehkä se ei ole silloin oikeassa arvossaan. Tässä oli jotain sellaista syvyyttä, mikä sai sydämeni hyppäämään kurkkuun. Minulle tuli samaan aikaan jotenkin epätoivoinen, mutta myös levollinen olo. Hyväksyntä siitä, mitä tämä kaikki oikeasti on. Upea runo, kertakaikkiaan. Rauhallisen kaunis. Pidän, hirvittävän paljon. Suosikkeihin tämä menee, ehdottomasti.

Syvällinen herkkä runo elämästä täällä ja ikuisuudesta.

Upea. Ajatuksia herättävä. Jollain tavalla kaiken olevaisuuden hyväksyvä.

Olen ihan mykistynyt pitkästä aikaa, upeaa ja vahvaa tekstiä. Kielikuvat mitä käytät ovat kekseliäitä ja kauniita. Tämä runo toimii ja imaisi minut mukaansa alusta loppuun, ainoa mitä jäin kaipaamaan oli otsikko.

mahtava

Hyvä.

Upea, taianomainen runo. En osaa sanoa oikein muuta, kuin että osaat kirjoittaa

Hienosti kerrottu elämän tilapäisyydestä ja kaipuusta iäisyyteen! Kaunis ja puhutteleva runo!

Tämä runo piti lukea heti monta kertaa uudestaan;
huikeita kielikuvia. Pistin suosikkeihin; kiitos!

Tämä on edelleen niin upea,
että henki ihan salpaantuu. :o

Nyt äkkiä suosikkeihin talteen
ennen kuin kadotan tään taas.!^^

Viivymme vain hetken maan päällä, tuokion ikuisuuden rinnalla.
Syvällinen hieno runo.

" Ja vain silmänräpäys
eikä elämä enää syki meissä "

oih. En kylläkään tiedä onko oikeutettua poimia tästä loisteliaasta kokonaisuudesta mitään erilleen, ehkä se ei ole silloin oikeassa arvossaan. Tässä oli jotain sellaista syvyyttä, mikä sai sydämeni hyppäämään kurkkuun. Minulle tuli samaan aikaan jotenkin epätoivoinen, mutta myös levollinen olo. Hyväksyntä siitä, mitä tämä kaikki oikeasti on. Upea runo, kertakaikkiaan. Rauhallisen kaunis. Pidän, hirvittävän paljon. Suosikkeihin tämä menee, ehdottomasti.

Syvällinen herkkä runo elämästä täällä ja ikuisuudesta.

Upea. Ajatuksia herättävä. Jollain tavalla kaiken olevaisuuden hyväksyvä.

Olen ihan mykistynyt pitkästä aikaa, upeaa ja vahvaa tekstiä. Kielikuvat mitä käytät ovat kekseliäitä ja kauniita. Tämä runo toimii ja imaisi minut mukaansa alusta loppuun, ainoa mitä jäin kaipaamaan oli otsikko.

mahtava

Hyvä.

Upea, taianomainen runo. En osaa sanoa oikein muuta, kuin että osaat kirjoittaa

Hienosti kerrottu elämän tilapäisyydestä ja kaipuusta iäisyyteen! Kaunis ja puhutteleva runo!

Tämä runo piti lukea heti monta kertaa uudestaan;
huikeita kielikuvia. Pistin suosikkeihin; kiitos!

Tämä on edelleen niin upea,
että henki ihan salpaantuu. :o

Nyt äkkiä suosikkeihin talteen
ennen kuin kadotan tään taas.!^^

Viivymme vain hetken maan päällä, tuokion ikuisuuden rinnalla.
Syvällinen hieno runo.

 

Käyttäjän kaikki runot