Kaaosta on seurannut hiljaisuus,
Niin täydellinen,
Että se pistää epäilemään todellisuutta.
Kaikki on harmaata ja hajonnutta,
Vain hiljaisuus on vielä koskematon.
Korvat tykyttäen koetan kuulla muutosta,
En tunne tuulen henkäystä kasvoillani,
En kuule elon merkkejä ympärilläni.
Otan askeleen.
Otan toisen.
En kuule hiekan rahinaa jalkojeni alla.
Avaan suuni ja huudan.
Tunnen kuinka ilma pakenee ulos keuhkoista,
Mutta se ei tee sitä äänenä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen
Kaaoksesta hiljaisuuteen,vahvaa kuvausta,pidän.