Rispi heitti käsillään vettä kasvoilleen. Jääkylmää vettä, joka sulkisi huokoset. Vesi pakotti saippuan kasvoilta alas viemäriin. Rispin hieroessa vettä kasvoihinsa hän huomasi jotain. Poskien iho. Ja nenän. Ja leuankin. Se oli karheaa. Vasta eilen se oli ollut sileää ja pehmeää kuin eläimen turkki, ja nyt se oli karheaa ja kovaa kuin duunari-isän kämmenet. Rispi kohotti vedestä tihkuvan kasvonsa päin vastapäistä peiliä. Sieltä hän löysi julman ja karun ilmestyksen, joka tuijotti villinä ja läpitunkevana silmien ympärille levinneen mustan maskaran keskeltä. Hän uskalsi tuijottaa ilmestystä silmiin.
"Minussa tapahtuu muutoksia", hän sanoi peilikuvalleen välinpitämättömästi ja tympeästi, ikäänkuin tämä olisi normaalia. Totuttua. Simppeliä. Se oli kaikkea muuta. Ilmestys näytti kuitenkin uskovan Rispin sanoja. Tosiaan, viidessätoista vuodessa Rispi oli kouluttautunut mestarilliseksi valehtelijaksi."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
