Seitsemän vuotta sitten

Runoilija wampyyritar

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 30.12.2005
Viimeksi paikalla: 9.1.2020 8:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
10.10.1991

Halki kylän pienen hiljaisen astuu tyttö hiljainen, askel askeleelta kotiin päin.
 

Miten paljon pieni ihminen voi pelätä.
Pelätä elämää elämisen pelon vuoksi.
Unohtaa itsensä, unohtaa polkunsa.

Kerran vain, kerran sain kehtooni kalterit, josta vankina maailmaani mietin.

kymmenen kuukautta, neljä päivää ja kaksi tuntia.

Kunnes ymmärsin elää elämääni

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä kolahti ja pahasti, samaistuin joissain määrin, yhdestä pelosta juuri päässyt irti, toivottavasti lopullisesti. Vahva ja hieno on runosi!

Rohkea päätös.
 

Käyttäjän kaikki runot